Musiikkiterapian lähestymistapoja ja keinoja voidaan hyödyntää silloinkin, kun perinteiset keinot selvittää psyykkisesti oireilevien asiakkaiden ongelmia eivät toimi, toteaa Esa Ala-Ruona. Ala-Ruona tarkasteli tutkimuksessaan ennen varsinaista terapiaprosessia tehtävää alkuarviointia ja sen eri toteuttamistapoja. Musiikkiterapia-arviointi tuottaa uutta tietoa muun muassa asiakkaan persoonallisuuden piirteistä, hänen yksilöllisestä tavastaan ilmaista itseään sekä hänen toimintakyvystään ja valmiuksistaan. Tätä tietoa voidaan käyttää diagnosoinnin apuna ja kokonaishoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa. Arviointijaksolla tutkitaan keskinäisen työskentelyn sujuvuutta sekä määritellään terapian tavoitteita ja keinoja.- On tärkeää, että eri asiakkaiden yksilölliset piirteet ja edellytykset huomioidaan arviointijaksolla, Ala-Ruona toteaa.Musiikkiterapiassa asiakas ja terapeutti pääsevät vuorovaikutteisen työskentelyn alkuun, vaikka asiakkaalla ei olisikaan vielä valmiuksia ilmaista itseään sanallisesti. Asiakkaan tapa luoda musiikkia sekä hänelle tärkeän musiikin piirteet voivat viestiä monitasoisesti hänen nykytilanteestaan ja historiastaan.- Musiikillinen ilmaisu ja asiakkaan musiikkisuhde tarjoavat mahdollisuuden tarkastella asiakkaan tunne-elämän tilaa ja siihen liittyviä jännitteitä ja latauksia, vaikka asiakas ei niitä vielä pystyisi puhuen käsittelemään, Ala-Ruona kuvailee.Musiikkiterapiassa voidaan käyttää enemmän tai vähemmän strukturoituja lähestymistapoja. Eri arvioinnin strategiat ohjaavat käytännön toimintaa, kuten terapeutin roolia ja miten tarkasti toteutettava arviointi on etukäteen määritelty. Suomalaiseen musiikkiterapian kliiniseen käytäntöön liittyy vapaamuotoisuuden korostaminen, jolloin arviointi tehdään asiakaslähtöisesti ja kunkin asiakkaan edellytyksiä vastaavalla tavalla.- Käytännössä vapaamuotoinen arviointi tarkoittaa sitä, että vaikka sen ulkoiset rakenteet (istunnon kesto, tapaamistiheys jne.) ovatkin määritelty, riippuu käytännön toteutus asiakkaan kiinnostuksen kohteista ja kulloisenkin tilanteen mukaan etenemisestä, Ala-Ruona toteaa. Toiminnan ohessa havainnoidaan monipuolisesti asiakkaan musiikillista, sanallista ja ei-sanallista vuorovaikutusta sekä asiakkaan motivaatioon, toiveisiin ja odotuksiin liittyviä tekijöitä. Ala-Ruonan tutkimus osoittaa, että terapeutin ja hoitavan tahon teoreettinen suuntautuneisuus vaikuttaa siihen, millaisista ilmiöistä arvioinnissa ollaan kiinnostuneita ja miten tarvittavaa tietoa hankitaan ja tulkitaan. Musiikkiterapia-arvioinnissa voidaan painottaa esimerkiksi keskinäisen vuorovaikutuksen piirteitä, asiakkaan kokemusmaailmaa, tunne-elämän dynamiikkaa tai ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistä.- Siinä missä suomalainen ja tyypillisesti psykodynaamiseen viitekehykseen pohjautuva kliininen käytäntö korostaa asiakkaan yksilöllisten ominaisuuksien ja jaetuista kokemuksista nousevien merkitysten antoa, painottuu amerikkalaisessa, tyypillisesti behavioristiseen teoriataustaan nojautuvassa käytännössä tiettyjen ennalta määriteltyjen käyttäytymisen piirteiden havainnointi, Ala-Ruona kuvailee.– Musiikkiterapia-arviointi tarjoaa joustavan valikoiman vaihtoehtoista ilmaisua ja luovaa työskentelyä hyödyntäviä keinoja. Olennaista on, että musiikkiterapian keinoin voidaan kohdata luontevasti sekä asiakas, joka voi olla psyykkisesti hyvin haavoittuvainen ja estynyt tai asiakas, jonka kaoottinen itseilmaisu saa musiikillisessa kanssakäymisessä ymmärrettävän muodon, kuvailee Ala-Ruona. Ala-Ruonan väitöstutkimus perustuu kolmeen psykiatrian alueen musiikkiterapia-arviointia käsittelevään tutkimukseen sekä niitä integroivaan synteesiin ja teoreettisen hahmotelman esittelyyn.