Koskinen,S. 2002. Taitoluistelijan taidon kehittyminen. Seminaarityö VTE.210. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. 35 s. Taidon oppiminen on riippuvainen hermoston, lihaksiston ja psyykkisten tekijöiden muodostamasta kokonaisuudesta. Taidon oppimisessa on otettava huomioon lapsen kehityksen taso ja siihen liittyvät herkkyyskaudet, jolloin eri osa-alueiden kehittämismandollisuudet ovat parhaimmillaan. Näitä herkkyyskausia hyväksi käyttämällä saadaan aikaan paras mandollinen oppimistulos ja tulevaisuuden taitotaso. Taitoluistelu on urheilulaji, jossa huippu-urheilu ja taide yhdistyvät. Huippuluistelijalta vaaditaan monipuolisia fyysisiä ominaisuuksia, unohtamatta vahvaa psyykkistä kontrollia. Taitoluistelijat aloittavat harjoittelun lähes poikkeuksetta hyvin nuorena. Jo alle kouluikäiset ovat usein mukana systemaattisessa harjoittelussa ja heitä valmentavat ammattitaitoiset valmentajat. Tämä on välttämätöntä jos huipputaso halutaan joskus saavuttaa. Parhaimmat saavutukset saavutetaan yleensä huomattavasti nuoremmassa iässä kuin muissa lajeissa, sillä naiset ovat uransa huipulla yleensä noin 16-18-vuotiaina, miehet muutamaa vuotta myöhemmin. Huipulla olevan luistelijan tulee harjoitella 30-36 tuntia viikossa, jolloin vuodessa harjoitustunteja kertyy noin 1500. Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten naistaitoluistelijoiden taitojen kehittymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä kyselykaavakkeella tehdyn kyselyn avulla. Koehenkilöinä olivat suomalaiset SM- tason ja kansallisen tason luistelijat (n=38) sekä juniori- että seniorisarjoissa. Koehenkilöi1tä tiedusteltiin mm. harjoittelun aloittamista, biologista kehittymistä, harjoittelumääriä, hyppyelementtien oppimista ja valmentajien lukumäärää. Tulosten perusteella eri sarjatasojen luistelijoiden taustoissa oli nähtävissä eroavaisuuksia. Erityisesti harjoittelumäärät vaihtelivat suuresti ja myös valmentajien vaihtuvuudella oli merkitsevä vaikutus taidon kehitykselle.