Suurin osa Suomessa näytettävistä televisio-ohjelmista on vieraskielisiä. Monet näistä ohjelmista ovat komedioita, joissa huumori usein perustuu sanaleikkeihin ja verbaaliseen huumoriin. Tästä syystä on tärkeää kiinnittää huomiota näiden televisio-ohjelmien suomenkielisiin käännöksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin kääntäjät selviytyvät hankalista ja usein mahdottomista sanaleikeistä sekä kulttuuriin liittyvästä huumorista. Tarkoituksena on myös ottaa selvää, mitä eri strategioita kääntäjä käyttää hankalaa vitsiä kääntäessään.

Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin brittiläistä komediaohjelmaa Paritellen, koska samankaltaisia tutkimuksia on aiemmin tehty amerikkalaisista komedioista. Aineisto kerättiin katsomalla kahdeksan jaksoa valitusta sarjasta ja kirjoittamalla ylös hauskat sanaleikit ja vitsit sekä niiden käännökset. Vitsit ja käännökset jaettiin kuuteen eri kategoriaan; neljään eri sanaleikkiluokkaan, kulttuurisidonnaiseen huumoriin sekä kaksimerkityksisiin lauseisiin.

Tulokset osoittivat, että joissain huumorikohdissa kääntäjällä oli ollut vaikeuksia kääntää vitsi ja säilyttää sen hauskuus. Tällaisia vitsejä olivat muun muassa lauseet, jotka voidaan tulkita kahdella eri tavalla sekä sanaleikit, joille ei ole suomenkielistä vastinetta. Joissain kohdissa kääntäjä oli onnistunut säilyttämään käännöksen hauskana siirtymällä pois alkuperäisestä käännöksestä ja korvaamalla sen suomalaiseen sanastoon ja kulttuuriin paremmin sopivalla käännöksellä.