Tutkielman tarkoituksena oli saada selville millä tavalla 2. ja 3. vuoden englannin pääaineopiskelijoiden opetusvarmuus on kehittynyt pedagogisten perusopintojen harjoittelun myötä, ja lisäksi mitkä asiat ovat vaikuttaneet positiivisesti ja mitkä negatiivisesti. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopistossa vuonna 2008. Materiaali koostui 14 tutkimushenkilön tuottamasta vapaamuotoisesta kertomuksesta, jossa he muistelivat harjoittelun eri osa-alueita ja niiden herättämiä ajatuksia ja reaktioita suhteessa opetusvarmuuteen. Tarinat kirjoitettiin yksikön 3. persoonassa ja olivat noin parin sivun mittaisia. Tuloksia analysoidessa tutkimushenkilöt jaettiin kahteen eri ryhmään; aikaisemmin opettaneisiin ja niihin, joilla ei ollut aiempaa opetuskokemusta.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että harjoittelun eri osa-alueiden vaikutus jakaantui pääosin positiivisiin ja negatiivisiin. Lisäksi joillakin osa-alueilla oli nähtävissä molemmanlaisia vaikutuksia. Opetusvarmuuteen kaikkein myönteisimmin vaikuttivat harjoittelun käytännönläheiset osiot, kuten pienoisopettajanhuonetta muistuttavat sekaryhmätapaamiset. Kielteisimmät vaikutukset olivat teoreettisimmilla osioilla, kuten luennot, sekä ohjaavien opettajien antamalla palautteella. Harjoitustuntien pitäminen ja suunnittelu saivat aikaan ristiriitaisimmat reaktiot.

Aineenopettajaopiskelijoiden opettajuuden kehittymistä ei ole aikaisemmin laajalti tutkittu. Lisätutkimusta tarvittaisiin, koska opetusharjoittelu on opintojen tärkeimpiä vaiheita opettajuuden kehittymisen kannalta. Erityisesti vertailevaa tutkimusta perus- ja aineopintojen harjoittelujen välillä kaivataan.