Esa Pirneksen väitöskirja tarttuu paljon viljeltyyn mutta vaikeaksi koettuun kulttuurin käsitteeseen ja siihen, miten se määrää kulttuuripolitiikan toimi- ja hallinnonalan itseymmärrystä, identiteettiä ja yhteiskuntapoliittista asemaa. Pirneksen kohteena on kulttuurin käsitteen laajuuden tulkinta kulttuuripolitiikan kannalta. Voiko kulttuurin käsitteen koko laajuutta käyttää kulttuuripolitiikan perusteluna?- Kulttuuripolitiikka saa voimansa kulttuurin käsitteestä. Jos tuo käsite tulkitaan laajasti, kulttuuripolitiikalla on oikeus ja jopa velvollisuus vaikuttaa yhteiskuntapolitiikkaan myös yli sektoripoliittisten raja-aitojensa. Itse asiassa pitäisi puhua kulttuuripolitiikan lisäksi kulttuurin politiikasta. Esimerkiksi keskustelu koko yhteiskuntapolitiikan kehityksen tarkoituksesta ja suunnasta on sitä. Samoin puhe luovuuden edistämisestä siten, että sitä ei oteta palvelemaan yksioikoisia välineellisiä tavoitteita mutta ei myöskään rajata etukäteen toimijaoikeuksia sen suhteen. Luulen, että käyttämätöntä yhteiskunnallista luovuuspotentiaalia on runsaasti niissä tilanteissa, joissa luovan kentän toimijat (kulttuurin toimiala) ja muut toimijat ovat ennakkoluulottomasti ja aidosti vuorovaikutuksessa keskenään, Pirnes sanoo.Kulttuurin käsitteen laajuuden luonnetta ei ole kulttuuripolitiikassa Pirneksen mukaan osattu jäsentää eikä hyödyntää, vaikka siihen vedotaan ahkerasti. Kulttuuripolitiikalla olisi paljon nähtyä enemmän annettavaa yhteiskunnalliselle kehitykselle, kuten kulttuurialan toimijat usein väittävät, mutta tämä pitää myös pystyä myös osoittamaan. Pirnes väittää, että kulttuuripolitiikka on nykyisin "onnellinen jänis sektoriansassa".- Se tarkoittaa sitä, että ollaan tyytyväisiä onnistumiseen yhteiskunnallisen huomion ja hyvän jaossa sekä oman alan kehitykseen tasatahtiin muiden politiikka-alojen kanssa. Tämä tapahtuu luonnollisesti niissä puitteissa, mikä tällä pienellä hallinnonalalla on yhteiskuntapolitiikassa. Asian kääntöpuoli on, että tällöin luovutaan liian helposti laajan kulttuurin käsitteen sisältämistä mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskuntakehitykseen.Vastauksena laajan kulttuurin käsitteen tunnistamisen haasteeseen Pirnes kehottaa kulttuuripolitiikkaa telakoitumaan semioottisfenomenologiseksi nimeämäänsä kulttuurin käsitteen ymmärtämistapaan. Siinä keskiössä ovat inhimilliset merkitystenannot. Ne kaikki ovat viime kädessä reaktioita samoihin inhimillisen ja sosiaalisen olemassaolon peruskysymyksiin, joten ei ole myöskään perusteita nähdä niitä toisistaan niin radikaalisti eroavina tulkintoina maailmasta, etteivätkö ne voisi käydä keskenään vuoropuhelua.- Tietyt kulttuurin käsitettä koskevat tulkinnat perustuvat siihen, että kulttuuri ja erityisesti taide on laadullisesti ja toiminnallisesti tyystin erilainen tapa ymmärtää maailmaa kuin muut tavat. Tällaiset käsitykset johtavat helposti kulttuurin syrjäytymiseen muusta yhteiskunnasta. Käsitehistoriallisesti tällainen tulkintatapa on kuitenkin vain yksi mahdollisuus. Taiteella ja kulttuurilla on kyllä erityinen merkitys mutta ei sellainen, joka oikeuttaisi tai pakottaisi sen eristäytymään muista toiminnoista.