FM Lea Nieminen tutki väitöskirjassaan 2½-vuotiaiden lasten kielen kompleksisuutta eli monimutkaisuutta ja sen arvioimiseen käytettyjä mittareita. 2½-vuotiaat näyttävät sukeltavan kielen kompleksisuuteen vähitellen. Ensimmäisessä vaiheessa kompleksisuus näkyy enimmäkseen sanojen taivuttamisena (esim. [Tää] [menee] [syö+mään]). Tässä vaiheessa ilmauksissa käytetään vasta hyvin vähän sellaisia komponentteja, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta sanasta (esim. [Tää tyttö] [istuu]). Seuraava askel on näiden kummankin kompleksisuuskeinon levittäminen kahteen komponenttiin (esim. [Tää tyttö] [menee] [syö+mään]). Kolmas vaihe on se, että ilmauksen komponentteja aletaan muokata enemmän kuin vain yhden keinon avulla kutakin (esim. [Tä+llä tytö+llä] [on] [näti+t kengä+t]). Komponenttien sisäinen kompleksisuus alkaa siis kasvaa.Niemisen analyysin pohjana on käsitys, että ilmaukset koostuvat komponenteista eli osakokonaisuuksista. Kukin komponentti muodostuu joko yksittäisestä sanasta tai useammasta yhteen liittyvästä sanasta, joita on edelleen voitu taivuttaa. Ilmausten ei siis ajatella koostuvan vain peräkkäisistä sanoista. Tutkimuksen käsitys kompleksisuudesta on moniulotteinen ja verkkomainen.Tähänastisessa tutkimuksessa lasten kielen kompleksisuutta on selvitetty erilaisilla mittareilla, joista käytetyin lienee ilmausten keskipituus (Mean Length of Utterance, MLU). Se mittaa, kuinka paljon lapsen ilmauksissa on morfeemeja eli pienimpiä merkitystä kantavia kielen osia. Toinen, uudempi mittari, produktiivisen syntaksin indeksi (Index of Productive Syntax, IPSyn), selvittää, mitä muotoja ja lauserakenteita lapsi puheessaan tuottaa ja mitkä niistä ovat alkaneet vakiintua käyttöön. MLU kuvaa kompleksisuutta siis ilmausten pituutena ja IPSyn taas rakennevarastona, josta lapsi rakentaa puheensa. Nieminen arvioi koko aineistonsa molemmilla mittareilla. Suhteutettuna verkkomaiseen ja moniulotteiseen käsitykseen kompleksisuudesta MLU ja IPSyn osoittautuvat kelvollisiksi mittareiksi, mutta vain, jos niitä käytetään yhdessä ja niiden tuloksia tarkastellaan suhteessa toisiinsa. – Produktiivisen syntaksin indeksi osoittaa sen, miten rakennevarasto kasvaa, kun taas ilmausten keskipituus kuvastaa sitä, miten rakennevarastoa käytetään. Mittarit eivät siis näytä mittaavan samaa asiaa eikä niiden käsitys kielen rakenteellisesta kompleksisuudesta ole samanlainen. Ne reagoivat erilaisiin asioihin kielessä, Nieminen toteaa.Lukihäiriöriskilapset tuottavat komplekseja komponentteja, mutta eivät käytä niitä yhtä monipuolisesti kuin verrokitYksi tutkimuksen tavoitteista oli selvittää lukihäiriöriskilasten ja heidän verrokkiensa kieltä rakenteellisen kompleksisuuden kannalta. On nimittäin esitetty, että lukihäiriöriskilasten lauseenrakennuskyvyt poikkeaisivat verrokkilasten kyvyistä. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että lukuhäiriöriskilapsilla on ihan samanlaiset perustaidot kuin verrokeilla: he tuottavat komponentteja, jotka ovat yhtä komplekseja kuin verrokeilla. Eroa sen sijaan on siinä, kuinka näitä komponentteja käytetään. Siinä missä verrokit muokkasivat useita ilmauksensa komponentteja taivuttaen ja syntaktisin keinoin, riskilapset tyytyivät tekemään lähinnä vain yhdestä ilmauksensa komponentista rakenteellisesti monimutkaisen.