Kulttuuriteollisuudeksi kutsuttu ilmiö on 1990-luvulla noussut kulttuuripolitiikan keskeiseksi teemaksi sekä kansainvälisesti että Suomessa. Tavanomaisten käsitysten mukaan siinä on kyse taloudellisesti omavaraisesta elokuvatuotannosta, äänilevytuotannosta tai mediasta. Ajatus erityisestä kulttuuriteollisuuspolitiikasta saattaa kuulostaa arveluttavalta. Miksi tuottavaan bisnekseen pitäisi ohjata varoja ja muita resursseja? Raija-Leena Loisa haluaa työllään oikaista käsitystä kulttuuriteollisuudesta pelkästään suurten rahamäärien pelikenttänä. Ilmiö sisältää muutakin kuin rahallisesti paljon tuottavia sektoreita.Resurssien ohjailulla voidaan myös edelleen monipuolistaa tätä kenttää ja vaikuttaa alan pienten toimijoiden elinmahdollisuuksiin. - Kulttuuriteollisuus on nykykeskustelussa monimerkityksinen käsite, Loisa luonnehtii. 1900-luvun kuluessa käsite sai vuosikymmen vuosikymmeneltä uusia kerrostumia alkuperäisen merkityksen päälle. Vanhat merkitykset ja se moraalinen sävy, jolla käsitettä käytetään, eivät ole kuitenkaan kadonneet vaan elävät vahvasti nykykeskustelussakin.