Pohjola tutki väitöskirjassaan teknisten innovaatioiden tuotoksia, teknisiä tuotteita ja sovellutuksia, joita kutsutaan yleisesti teknisiksi artefakteiksi. Tutkimus on ontologista tutkimusta, jonka tarkoituksena on selventää ja parantaa ymmärrystä teknologiaan liittyvistä ilmiöistä. Analyysi esittää mekanismit ja ilmiöt, jotka ovat merkittäviä uuden teknologian tuottamiselle.– Tekniset artefaktit ovat sekä sosiaalisia että fysikaalisia systeemejä, havaitsi Pohjola. Teknisissä artefakteissa fysikaaliset ominaisuudet liittyvät tiettyyn sosiaaliseen statukseen ja käyttöön artefaktien funktioiden kautta. Artefaktien fysikaalisten ominaisuuksien ja sosiaalisen statuksen välillä vallitsee konstituutiosuhde. Sosiaaliset ilmiöt ovat keskeisessä roolissa uusien teknologisten tuotteiden käyttöönotossa ja innovaatioiden onnistumisessa. Menestyksekkäälle innovaatiolle on olemassa tarve käyttäjäyhteisössä ja tuotetta käytetään tarkoituksenmukaisesti. Onnistuneelle tekniselle innovaatiolle syntyy käyttäjäyhteisössään hyväksytty status ja tuote tulee osaksi kulttuuria.– Käyttäjäryhmien kulttuurin ja käytäntöjen ymmärtäminen on olennaista teknologian tuottamisessa, Pohjola huomauttaa. Teknologian luonne on kaksijakoinen. Teknologiset innovaatiot eivät ole pelkästään teknisten välineiden ja tuotteiden kehittämistä, vaan ne ovat myös kulttuuria tuottavia prosesseja, hän jatkaa. Väitöksessä esitetyn teknisten artefaktien filosofisen analyysin mukaan kulttuurisen ja sosiaalisen suunnittelun tulisi olla keskeisemmällä sijalla suunnitellessa uusia teknisiä välineitä.Pohjolan ehdottamaa tarkastelumallia, joka huomioi teknologian kulttuuriset ja tekniset puolet, voidaan soveltaa teknologian suunnittelu- ja tuotantotapojen kehittämisessä ja teknologiapolitiikassa. Väitöskirja tarjoaa myös perustan ja käsitteistön, jonka avulla tarkastella teknologioita käytännöllisesti ja teoreettisesti. Lisäksi Pohjola tarkastelee, kuinka esitetty käsitteistö on sovellettavissa teknologian tuottamiseen malliperustaisten päättelymenetelmien kautta.