Koulussa ei viihdytä. Koulu tappaa luovuuden. Yksilöllisyyttä ei huomioida riittävästi. Oppimisen pitää olla yksilölähtöistä. Joukkomaiset rituaalit joutavat romukoppaan. Koulun julkinen kuva on varsin kriisivetoinen. Koulu tuntuu olevan koko ajan kehittämistyössään jäljessä muuta yhteiskuntaa. Mutta millaista siellä oikeastaan on? Mitä alakouluikäiset lapset itse ajattelevat koulutyöstään ja oman yksilöllisyytensä toteutumisesta?- Kysyn tutkimuksessani, mitä ala-asteikäiset lapset itse ajattelevat yksilöllisyydestään koulussa. Lisäksi pohdin koulun pedagogisia mahdollisuuksia kulttuurissa, jossa kasvatuksen perusteet ja käytännöt ovat aiempaa epäselvemmät. Kasvattaminen ja aikuisuus ovat hapertuneet, eikä opettajallakaan enää ole entistä auraa, Saukkonen kuvailee.