Voitaisiinko luonnonsuojelualueiden valinnassa käyttää nykyistä helpompia menetelmiä? Tällainen voisi olla esimerkiksi ns. ilmentäjälajien käyttö niiden valinnassa, jos eri eliöyhteisöjen rakenteet olisivat yhteneviä sekä paikallisessa että laajemmassa, esimerkiksi jokisysteemien yli ulottuvassa mittakaavassa. Riku Paavolan väitöskirjassa tarkastellaan tätä kysymystä pohjoisissa virtavesissä makroskooppisten pohjaeläinten, vesisammalten ja kalojen avulla. Aihetta on sisävesissä tutkittu maailmanlaajuisestikin erittäin vähän, eikä yhtä seikkaperäisiä nimenomaan virtavesissä tehtyjä tutkimuksia ole lainkaan olemassa.