Lisääntymisestä on kustannuksia, jotka ilmenevät lyhentyneenä elinikänä. Elinikä ja lisääntymisestä aiheutuvat kustannukset ovat geenien määräämiä.- Väitöskirjatyössäni tutkin lisääntymisen kustannuksia koirailla. Tutkimuskohteena käytin Callosobruchus maculatus - jyväkuoriaisia, jotka ovat trooppisia papujen tuholaisia. Kyseinen laji on paljon käytetty evoluutioekologian alan mallilaji. Naarailla on tehty runsaasti lisääntymisen kustannustutkimuksia, mutta koirailla vain muutamia tutkimuksia. Perinteisesti on ajateltu, että koiras panostaa lisääntymiseen lähinnä parittelemalla ja luovuttamalla sukusoluissaan geenejään jälkeläisilleen, Satu Paukku kertoo.Tutkimuksissa ilmeni, että koiraille muodostuu lisääntymisestä kustannuksia, jotka ilmenevat elinajan lyhenemisenä paritelleilla koirailla. Tämän lajin yksilöt keräävät toukka-aikanaan kaiken aikuisena elämiseen ja lisääntymiseen tarvitsemansa energian, ja täten niillä on aikuisena vain rajallinen määrä energiaa käytettävissään. Tällöin lisääntymiseen käytettyä energiamäärää ei voida käyttää elintoimintojen ylläpitoon.Paukku selvitti myös, onko lisääntymisen kustannusten sietokyvyssä geneettistä vaihtelua. Tätä kysymystä hän tutki kvantitatiivisen genetiikan menetelmillä.- Lisääntymisen kustannusten sietokyvyssä oli vaihtelua genotyyppien eli perheiden välillä. Toisten perheiden yksilöt siis sietivät lisääntymistä ja sen aiheuttamia kustannuksia paremmin kuin toisten, Paukku havaitsi. Ne genotyypit, jotka elivät pitkään ilman lisääntymistä, sietivät myös hyvin lisääntymisen kustannuksia.