Pohjoisille ekosysteemeille tyypillinen runsas orgaanisen aineksen määrä joko liuenneena vedessä tai järvien pohjamudassa voi sitoa useita kemiallisia saasteita ja siten vähentää eliöiden altistumista niille sekä siitä syntyviä myös koko ekosysteemille haitallisia vaikutuksia. Anna Nikkilän tutkimuksessa havaittiin, että orgaaninen aines voi vähentää merkittävästi harvasukamadon sekä vesikirpun altistumista tietyille rasvaliukoisille ympäristömyrkyille aromaattisten monirenkaisten hiilivetyjen (pyreeni, reteeni) sekä kloorifenolien (2,4,5-trikloorifenoli, pentakloorifenoli) ryhmistä. Osa tutkituista yhdisteistä sitoutui orgaaniseen ainekseen eikä näin ollut eliöille altistavassa muodossa. Vesiliukoisen rikkakasvien torjunta-aineen (atratsiini) altistavuuteen veden liukoisella orgaanisella aineksella ei ollut vaikutusta. Päällyslevien yhteisörakenne ja eliöihin liittyvät ominaisuudet vaikuttavat atratsiinin biokertymiseen enemmän kuin liukoisen orgaanisen aineksen määrä tai laatu. Kaikki tutkitut vierasaineet kuitenkin kertyivät tutkimuseliöihin orgaanisen aineksen sitomiskyvystä huolimatta.