Kilpailuyhteiskunnan säännöt eivät päde kalojen loisyhteisöissä. Sen sijaan loiset pyrkivät kaikin tavoin kerääntymään yhteen lisääntymisen varmistamiseksi, toisin sanoen ne aggregoituvat tiettyyn isäntäyksilöön ja jopa samalle paikalle isäntäkalassa, totesi Anna Bagge väitöstutkimuksessaan. Bagge tutki pääasiassa särjen ja ruutanan kiduksissa esiintyviä pieniä kidusmatoja, joita yhdessä kalassa saattoi olla jopa tuhansia. Ne eivät ole isännälle haitallisia eivätkä pysty tarttumaan ihmiseen, vaan kidusmatoja esiintyy pääasiassa särkikalojen kiduksissa ja ihon pinnalla. Kidusmadot ovat hermafrodiitteja eli kaksineuvoisia, niillä on suora elinkierto, eli ne eivät tarvitse väli-isäntiä, ja ne tarttuvat kalasta toiseen ripsitoukkavaiheessa.