Tutkielmassa vertaillaan oppijansuomen ja natiivisuomen fraseologisia piirteitä SAADA-verbin avulla. Ensin vertaillaan, missä merkityksissä SAADA-verbi esiintyy taajimmin oppijansuomen ja natiivisuomen aineistoissa, minkä jälkeen oppijansuomen aineiston yleisimmästä merkityksestä ja natiivisuomen vastaavasta merkityksestä tarkastellaan kyseisen merkityksen morfologista ja semanttista primingia. Lopuksi tilastollisia menetelmiä hyödyntäen selvitetään, onko muotoa (morfologinen priming) ja merkitystä (semanttinen priming) edustavilla elementeillä korrelaatiota.

Työ sijoittuu kontekstuaalisen semantiikan ja fraseologian viitekehykseen, eli kieltä tutkitaan kontekstilähtöisesti. Tutkimusmenetelminä käytetään kontrastiivista oppijankielen analyysia ja korpuspohjaista tutkimusta. Lisäksi työssä hyödynnetään sekä laadullisia (verbin sisäinen ja kontekstuaalinen luokittelu) että tilastollisia analyysimenetelmiä (X2-riippumattomuustesti ja z-testi). Oppijansuomen aineisto on kerätty Kansainvälisen oppijansuomen korpuksen

(ICLFI) taitotasoilta B2–C2 ja natiivisuomen aineisto Käännössuomen korpuksen (KSK) alkuperäissuomen aineis- tosta.

Tutkimus osoittaa, että oppijan- ja natiivisuomessa käytetään verbiä SAADA eri tavoin: Oppijansuomessa taajin merkitys on Kielitoimiston sanakirjan (s. v. saada) luokituksen mukaisesti ‘tapahtumasta jossa jokin esine, hyödyke,

oikeus tms. siirtyy jonkun tai jonkin omistukseen, käyttöön, yhteyteen tms. ajateltuna sen kannalta, jonka omistukseen, käyttöön tms. jokin tulee’ ja natiivisuomen puolestaan ‘onnistua, kyetä tekemään tai aiheuttamaan jotakin tai

saattamaan tekeminen päätökseen’. Myös morfologinen priming eroaa aineistojen välillä, sillä oppijansuomessa SAADA-verbin taajimman merkityksen taajimmat sananmuodot ovat saa ja saada, kun natiivisuomen vastaavan merkityksen taajimmat sananmuodot ovat saanut ja sai. Sen sijaan semanttisessa primingissa ei ollut juuri eroja, sillä

molemmissa aineistoissa merkitysluokat ’ihminen’, ’aika, ikä’ ja ’määrä, intensiteetti’ ylsivät neljän taajimman joukkoon. Oppijansuomessa kolmannen sijan ’määrä, intensiteetti’ -luokan kanssa jakaa ’raha’ ja oppijansuomessa ’relationaalisuus’. Molemmissa aineistoissa morfologisen ja semanttisen primingin välillä on tilastollinen yhteys, mutta

oppijansuomessa yhteys on huomattavasti vahvempaa. Korrelaatio eroaa myös laadullisesti, mikä kertoo myös morfologisen primingin eroista.

Tutkimustulokset täydentävät fraseologista leksikon kuvausta SAADA-verbin osalta, mutta myös tarkentavat käsitystämme oppijan- ja natiivisuomen eroista. Teoreettisesti tutkimustulokset tukevat ajatusta, jonka mukaan sananmuodoilla polyseemisen sanan eri merkityksillä on erilaisia kontekstuaalisia piirteitä, minkä vuoksi niitä pitäisi tutkia

omina leksikaalisina yksikköinään. Lisäksi tutkimus antoi rohkaisevia menetelmällisiä tuloksia muodon ja merkityksen välisen suhteen tilastollisesta tarkastelusta.