Ekologinen kompensaatio on prosessi, jonka tavoitteena on hyvittää ihmistoiminnasta luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat heikennykset elinympäristöjä ennallistamalla tai suojelemalla. Luontotyyppi on yksi taso, jolla kompensaatioita olisi mahdollista arvioida ja toteuttaa.

Tässä julkaisussa käsitellään Suomessa esiintyvien luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon sekä hyvityksen että heikennyksen kannalta. Luontotyyppiryhmittäin on tehty arvio onko ihmistoiminnasta kyseiselle luontotyypille aiheutuva heikennys mahdollista ekologisen kompensaation keinoin hyvittää ja jos niin miten kompensaatiohyvityksen voisi toteuttaa. Arvioinnin perusteena ovat luontotyypin uhanalaisuus, rakenne ja toiminta, harvinaisuus sekä luontotyypin tilaa parantavien menetelmien toimivuus. Arvioituja luontotyyppiryhmiä on 99 ja ne karkeasti ottaen vastaavat vuonna 2008 luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa käytetyn luontotyyppien hierarkisen luokittelun toista tasoa. Asiantuntija-arvion ja parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella kukin luontotyyppiryhmä on luokiteltu joko soveltuvan, mahdollisesti soveltuvan tai pääsääntöisesti olevan soveltumaton ekologiseen kompensaatioon. Julkaisussa käydään myös läpi luontotyyppien ekologisen kompensaation toimintaperiaate, käsitteistö ja luontotyyppien kompensoitavuuteen liittyviä yleisiä ja erityisiä reunaehtoja.

Ekologisten kompensaatioiden toteuttamiselle luontotyyppien kannalta arvioituna olisi Suomessa varsin hyvät edellytykset, kun yleiset ja erityiset reunaehdot huomioidaan. Hieman yli 41 prosenttia arvioinnissa mukana olleista luontotyypeistä soveltuu ekologiseen kompensaatioon ja vain 10 prosenttia luontotyyppiryhmistä arvioidaan kokonaan soveltumattomiksi ekologiseen kompensaatioon sekä heikennyksen että hyvityksen kannalta.