Tutkielmani tarkastelee kokeelliseksi filosofiaksi kutsuttua filosofista liikettä. Kokeellinen filosofia on 2000-luvulla syntynyt filosofinen liike, jonka tavoitteena on yhdistellä muilta tieteenaloilta tuttuja empiirisen tutkimuksen menetelmiä perinteisempään filosofiseen argumentointiin. Tutkielmani päämääränä selvittää kokeellisen filosofian tavoitteita ja käytäntöjä, sekä arvioida kriittisesti kuinka hyvin näissä tavoitteissa on onnistuttu. Tutkimusaineistoni koostuu kokeellisen filosofian edustajien ja kriitikoiden omista tutkimuksista ja kirjoituksista, joiden pohjalta hahmottelen liikkeen historiallisia juuria, nykyisiä käytäntöjä ja mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Olen valinnut tarkempaa käsittelyä varten kolme kokeellisen filosofian kannalta keskeistä tutkimusta, joiden avulla havainnollistan kuinka liikkeen edustajat ovat tavanomaisesti suorittaneet tutkimuksensa ja kuinka he ovat pyrkineet yhdistämään näiden tutkimustensa tulokset osaksi filosofista argumentaatiotaan. Liikettä kohtaan esitettyjen yleisimpien kritiikkien pohjalta arvioin tämän pyrkimyksen onnistumista. Argumentoin tutkielmassani, että kokeellinen filosofia ei muodosta kokonaan uutta filosofista suuntausta, vaan se on empiirisen filosofian osa-alue. Erona näiden välillä on, että siinä missä empiirisen filosofian edustajat hyödyntävät muiden tieteenalojen tutkimuksia oman filosofisen argumentaationsa tukena, kokeellisen filosofian edustajat suorittavat näitä tutkimuksia itse. Kokeellisen filosofian erottaa muusta empiirisestä filosofiasta myös se, että siihen liitetty empiirinen tutkimus muodostaa oman erityislaatuisen kokonaisuutensa, jota kutsun filosofian psykologiaksi.