Viherlevät sitovat jäteveden ravinteita tehokkaasti. Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää kolmen makean veden simpukan (Anodonta anatina, A. cygnea ja Unio tumidus) hyödyntäminen kalanviljelyn jätevedessä kasvatettujen kahden viherlevälajin (Monoraphidium griffithii ja Selenastrum sp.) ja levien sitomien ravinteiden suodattamiseksi vedestä ja onko eri simpukka- ja leväyhdistelmillä vaikutusta levänsuodatustehokkuuteen tai ravinteiden määrään. Molempia levälajeja varten oli 10 tutkimus- ja 2 kontrolliallasta ja kokeet toistettiin 5 litran altaissa neljästi. Levien sisältämiä nitraattia ja fosfaattia ei vapautunut altaisiin kokeiden aikana. Ammoniumtypen määrä kasvoi merkitsevästi altaissa, joissa oli Selenastrum sp. –levää. Ammoniumtypen määrä Selenastrum sp. -leväaltaissa oli keskimäärin 0,56±0,12 mg/l ja M. griffithii –altaissa 0,14±0,12 mg/l. Simpukat suodattivat tehokkaammin M. griffithii levää kuin Selenastrum sp. -levää. Yksilötasolla A. cygnea –simpukoiden suodatusnopeus n. n. 150 ml/h/yksilö oli korkein. Kokoon suh-teutettuna Anodonta-suvun simpukat suodattivat U. tumidus -simpukoita tehokkaammin Selenastrum sp. -levää mutta M. griffithii -levän suodatuksessa ei ollut simpukkalajien välisiä merkitseviä eroja. Anodonta-suvun simpukoiden suodatusnopeus oli n. 38 mg/h/g molemmilla levälajeilla. U. tumidus -simpukoiden suodatusnopeus oli Selenastrum sp. –levällä 12 mg/h/g ja M. griffithii -levällä n. 32 mg/h/g. Tutkimuksessa havaittiin, että M. griffithii -levä soveltui paremmin tutkimusolosuhteisiin, sillä se lisääntyi kokeiden aikana himmeästi valaistussa tutkimustilassa ilman ulkopuolista ravinnelähdettä. Tutkimuksen perusteella järvisimpukoita voitaisiin hyödyntää kalanviljelyn jätevesistä ravinteet puhdistaneiden viherlevien poistamisessa vedestä.