Tutkielma käsittelee Isisin kalifaattiin lähteneitä ja al-Holin leirillä eläviä suomalaisia ja eurooppalaisia naisia koskevaa julkista keskustelua. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen perusta on diskursiivisessa kategoria-analyysissä ja se asemoituu osaksi feminististä sosiaalityön tutkimusta. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisiin identiteettikategorioihin Isis-naisia kategorisoidaan, miten Isis-naisten kategorisointi tuottaa heille poikkeavuutta ja toisaalta pyrkii purkamaan sitä ja miten Isis-naisten sukupuoli näkyy heitä koskevissa kategorisaatioissa. Tutkimuksen kehys on globaalissa ja rakenteellisessa sosiaalityössä, sillä tutkimusaihe ylittää kansallisvaltioiden rajat ja tutkimus pyrkii osoittamaan ja tekemään tunnistettaviksi Isis-naisiin liittyviä arkiajattelun stereotypioita. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Helsingin Sanomien kirjoituksia eri osastoilta aikavälillä 1.1.2019 – 30.4. 2020.

Tutkielmassa tarkastellaan kategoriaa ”Isis-naiset” stereotypisoivana kategoriana, joka on rakentunut selittämään sosiaalisen järjestyksen murtumakohdassa syntynyttä tilannetta, jossa eurooppalaisia ja suomalaisia naisia lähti ensin terroristijärjestön kalifaattiin ja joutui sitten syyrialaiselle vankileirille. Olen paikantanut aineistostani viisi Isis-naisille julkisessa keskustelussa tuotettua identiteettikategoriaa, jotka toimivat määreinä pohjakategorialle Isis-naiset. Olen nimennyt ne uhrin, terroristin, muslimin, äidin ja kansalaisen kategorioiksi. Isis-naisten terro¬risti-kategorisaatio määrittää heidät poikkeaviksi, sillä kategoriaan ”terroristi” liitetään normien rikkominen. Myös Isis-naisten kategorisaatioiden ”terroristi” ja ”äiti” välinen ristiriita toimii tulkintani mukaan poikkeavuutta tuottavana, ja Isis-naiset määrittyvät äiteinä poikkeaviksi. Isis-naisten poik-keavuutta pyritään aineistossani purkamaan käyttämällä heistä kilpailevia kategorioita ”muslimi” ja ”kansalainen”. Isis-naiset itse pyrkivät usein määrittelemään itsensä uskonnollisuutensa kautta. Isis-naiset pyrkivät myös irtautumaan heihin liitettyjen kategorioiden negatiivisista määreistä, kuten väkivallasta, ja siten määrittymään ennemmin uhreiksi kuin syyllisiksi.

Tutkimuksen tulokset kertovat, että Isis-naisten sukupuoli tuottaa Isis-naisille poikkeavuutta, sillä Isis-naiset eivät täytä terroristin eivätkä äidin identiteettikategorioihin liittyviä kulttuurisia odotuksia. Naiseus kuitenkin myös erottaa Isis-naiset Isis-miehistä, varsinaisista terroristeista ja siten syyllisistä julkisessa keskustelussa, jossa neuvotellaan syyllisyydestä ja syyttömyydestä. Siten sukupuoli näyttää tulkintani perusteella vaikuttavan Isis-naisten poikkeavuutta tuottavaan kategorisointiin paradoksaalisesti sekä sitä vahvistaen että sitä purkaen.