Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun avohuollon rajapintaa. Tutkimus selvittää lapsiperheiden sosiaalityössä ja lastensuojelun avohuollossa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia rajapinnalla työskentelystä. Tutkimus liittyy läheisesti sosiaalihuoltolain uudistukseen, jonka tavoitteena oli madaltaa asiakkaiden kynnystä päästä tuen piiriin poistamalla painetta lastensuojelusta, minkä vuoksi sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä siirrettiin palveluita lastensuojelusta sosiaalihuoltolain mukaiseen lapsiperheiden sosiaalityöhön. Tutkimus toteutettiin ryhmäkeskusteluina. Tutkimusta varten järjestettiin kahdessa Suomen keskisuuressa kaupungissa sosiaalityöntekijöiden ryhmäkeskustelut. Molempiin keskusteluihin osallistui sekä lapsiperheiden sosiaalityöntekijöitä, että lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöitä. Tutkimukseen osallistui yhteensä yhdeksän sosiaalityöntekijää. Keskusteluista kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalihuollon ja lastensuojelun rajapinta vaikuttaa olevan epäselvä ja tulkinnanvarainen. Erityisen tuen tarpeessa olevasta lapsesta ja lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta säädetään lainsäädännössä samalla tavalla. Lisäksi sosiaalihuollossa on myönnettävissä lähes samat palvelut kuin lastensuojelun avohuollosta, mikä johtaa usein sosiaalityöntekijöiden näkemyseroihin siitä, riittävätkö lapselle ja tämän perheelle sosiaalihuoltolain mukainen tuki vai onko lapsi lastensuojelun avohuollon tuen tarpeessa. Pahimmassa tapauksessa lapsia jää sosiaalihuollon ja lastensuojelun rajapinnalle. Yhtäältä lapsi saattaa jäädä ilman lastensuojelun tukitoimia, koska lastensuojelu ei ota asiakkuutta vastaan. Toisaalta liian vähäiset henkilöstöresurssit sosiaalihuollossa saattavat johtaa siihen, että lapsia on lastensuojelun asiakkuudessa ilman lastensuojelullista huolta, jolloin asiakkuus saatetaan sulkea, koska asiakassiirrot eivät toteudu lapsiperheiden sosiaalityöhön. Rajapinnalle tippuu lapsia myös vastentahtoisten vanhempien vuoksi, jolloin sosiaalityöntekijällä ei ole keinoja auttaa lasta. Tätä ongelmaa lakiuudistus ei ole ratkaissut.