Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli lisätä tietoa siitä, millaisia kokemuksia peruskoulun yläkoulussa työskentelevillä äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajilla on uusien kirjoitustaitojen opettamisesta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esiin opettajien kokemuksia siitä, millaisia kirjoitustaitoja oppilaat opettajien kokemusten mukaan tarvitsevat. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla neljää yläkoulussa työskentelevää äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaa. Tutkimusaineiston analysointi noudatti fenomenologis-hermeneuttista tutkimusmetodia tukevaa kolmiportaisen merkitysanalyysin mallia.
Tutkielmani tulokset antoivat viitteitä siitä, että opettajat hyödyntävät opetuksessaan uusien kirjoitustaitojen taitoalueista erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaa sekä yhteistoiminnallisia työtapoja, mutta ne linkittyvät osittain heikosti oppilaiden elämismaailmaan ja luontaiseen toimintaan esimerkiksi digitaalisissa viestintäympäristöissä.
Tuloksista voi päätellä, että opetuksen tueksi tarvittaisiin tietoa uuden kirjoittamisen ja monilukutaidon opettamisen pedagogisista käytänteistä. Jos opetettavien taitojen merkittävyyttä nyky-yhteiskunnassa ei tarkastella ja sitä myötä tehdä opetuksellisia uudelleenlinjauksia, kokevat opettajat kirjoittamisen muutoksen pelkästään opetettavien sisältöjen ja opetusmenetelmien laajenemisena eikä niinkään muuttumisena.