Pro gradu -tutkielmassani taustoitan ajankohtaista keskustelua rakenteellisesta sosiaalityöstä ja syvennän sitä teoreettisena tarkasteluna. Tutkin, miten tieteenteoriat voivat palvella rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Perehdyn työssäni rakenteellisen sosiaalityön vaikuttamisen, vallan ja olemassa olon tärkeyden mahdollisuuksiin kriittisen realismin teoreettisten ajatusrakennelmien ja ekologinen kommunikaatioteorian kautta. Lisäksi tuon esille ekososiaalisen sosiaalityön näkökulman, joka kiinnittyy rakenteelliseen sosiaalityöhön huomioiden paikalliset olosuhteet ja ihmisen suhteessa niihin. Tutkimustehtävänäni on osallistua rakenteellisen sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistyön keskusteluun eri sektoreiden yhteistyön ja sosiaalityön näkökulmasta.
Tutkielmani empiirisen osan aineisto muodostuu Oulun Kumppanuuskeskusksen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja yhdisten neljästä esitetekstistä, joita käyn läpi teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Vertailen analysoimaani kolmannen sektorin toimintaa Pohjolan (2011) rakenteellisen sosiaalityön neljään ydinalueeseen. Pyrin tuomaan esille, miten kolmannnen sektorin toiminnan hyötyjä voidaan perustella rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta ja käytännön professionaalisessa sosiaalityössä.
Kuvaileva synteesi rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta tuotti tietoa, jossa tieteenteoreettinen tapa tutkia rakenteellista sosiaalityötä tuo näkyväksi sosiaalityön tiedon ontologisen luonteen, rajan käsitteen ja kausaalisuuden. Lisäksi tieteenteoreettinen tarkastelu auttaa jäsentämään sosiaalityön eri tasoja, keskinäistä riippuvuutta ja kommunikaation muotoja. Tutkielmassani rakenteellinen sosiaalityö näyttäytyy muutostyönä, jota on mahdollista ja hyödyllistä kehittää merkittäväksi sosiaalityön painopistealueeksi, ja jossa sektoraalisen ajattelun sijaan itse toimintaprosessi monipuolisin toimintamuodoin on rakenteellisen sosiaalityön perustehtävä.
Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmien ja aihealueiden moninaisuus ja toisaalta kolmannen sektorin rakenteellisen sosiaalityön omaisen toiminnan yhdistettävyys professionaaliseen sosiaalityöhön voivat parhaimmillaan lisätä ja syventää rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksia. Kolmannen sektorin sosiaali- ja terveysjärjestöt on hyödyllistä nähdä rakenteellisen sosiaalityön tasavertaisena kumppanina sosiaalihuollon tehtävissä kuitenkin niin, että järjestötyöllä ja julkisella sosiaalityöllä on molemmilla omat painopistealueensa sosiaalihuollon tehtävissä. Samalla rakenteellinen sosiaalityö voi näyttäytyä asiakastyötä laajempana työotteena yhteiskunnassamme.