Artikkelissa pohditaan alueellisen tasapainon käsitettä ja tarkastellaan tasapainon kehitystä Suomessa vuodesta 1995 lähtien. Kaupungistumisen kiihtymisen myötä alueellinen keskittyminen on edennyt nopeasti kasvun kohdistuessa vain metropolialueelle ja suuriin korkeakoulukaupunkeihin. Aluelähtöisesti katsoen alueellinen tasapaino on järkkynyt. Ihmislähtöisesti tarkastellen kaupungistuminen ei ole kuitenkaan johtanut suuriin alueiden välisiin tulotaso- tai hyvinvointieroihin, vaikka jähmeät sopeutumisprosessit, ennen kaikkea asuntomarkkinoilta seuraavat liikkuvuuden esteet todennäköisesti hidastavat alueelliseen tasapainoon pääsyä.