Historiallisesti yhteiskunnan rakenteita voimakkaasti muuttavia ilmiöitä kutsutaan teollisiksi vallankumouksiksi. Teollisten vallankumousten aikoina tuotantotavat muuttuvat radikaalisti ja tehostavat tuotantoa, liikennettä ja kommunikaatiota. Elämmekin tällä hetkellä kolmannen teollisen vallankumouksen aikaa, jossa tietotekniset laitteet muokkaavat laajalti tuotantoa läpi sektorien. Kuten aikaisempina teollisina vallankumouksina tämän voidaan olettaa muuttavan työtä merkittävästi. Uuden teknologian vaikutuksesta työhön on tehty paljon tutkimuksia. Tämän tutkimuksen ideana oli kartoittaa muutamia näistä tutkimuksista ja selvittää mikä vaikutus teknologisella kehittymisellä on työhön nykypäivänä. Tutkimus käytti hyväkseen aiheesta käytyä keskustelua ja teoriaa. Tutkimus käytti laadullista meta-analyyttistä otetta aineiston hankinnassa ja analysoimisessa. Apuvälineenä käytettiin taulukkoa, johon teorialähtöisten koodien kautta etsittiin tutkimukselle olennainen data aineistosta. Tämän avulla tutkimus pyrki löytämään kokonaislaatuisen kuvan tutkimusongelmaan. Tutkimuksessa selvisi teknologian kasvattavan ammattitaidon tarvetta työpaikoilla, mutta ei ohjaa vahvasti työnjaon ja rakenteiden muutoksessa. Teknologia myös luo uusia rutiineja ja mekanisoi työtä. Teknologiaa kohtaan voidaan havaita myös jonkin verran vastustusta. Työn valvonta ja johdon toiminnallinen kontrolli myös vahvistuivat. Tulokset myös viittaavat työn paradigman kehitykseen uuden fordismin mukaisesti, ja täysautomatisoidun tuotantotavan minimoivan työn tarvetta äärimmäisesti.