Tutkimuksessa tarkastellaan siirtymätilaa kahden eri kirjoittamisen lajin välillä. Lähtökohtana on proosaprojektini ja kokemukseni tietokirjojen kirjoittamisesta. Taustalla on havainto siitä, että vaikka kirjoittaminen tuntuu motivoivalta, on joskus vaikea päästä alkuun. Tietoinen siirtymätila saattaa olla tässä hyödyksi.

Tutkin autoetnografian keinoin omaa kokemustani siitä, mitä kahden kirjoittamisen lajin välisessä siirtymätilassa tapahtuu. Aineistona on tutkimusprosessin ajan pitämäni työpäiväkirja, jota analysoin temaattisella sisällönanalyysilla. Tutkimus tuo keskusteluun yhden näkökulman siitä, missä mieli askaroi siirtymätilan aikana ja mikä helpottaa lajin muutosta ja kirjoittamisen tilaan pääsemistä.

Tutkimuksen teoreettinen tausta on liminaalisuudessa. Uuden ja vanhan välissä on vaihe, siirtymätila, jota voi kuvata liminaalitilana, siirtymisenä johonkin toiseen. Siirtymätilan lisäksi olen kuvannut työpäiväkirjan merkitystä, havaintojen tekemistä ja työpäiväkirjan kautta välittyvää mielen näyttämöä.

Tutkimuskysymykseni on, mitä tapahtuu, kun pyrkii tietoisesti siirtymään tietokirjoittamisesta proosan kirjoittamiseen. Tutkimuksen tulokset kertovat, että siirtymätila ei ole yksi yhtenäinen prosessi, vaan koostuu eri vaiheista, joissa on oma fokuksensa ja tekemisen painopisteensä. Siirtymätilassa huomio on kirjoittamisessa toimintana; siinä, miten ja mistä kirjoittaa ja miten se vaikuttaa kirjoittajaidentiteettiin. Siirtymätilan aikana voi myös syntyä uusia tapoja ja oivalluksiksi kirkastuneita neuvoja itselle.

Tutkimuksen tuloksista voi tehdä johtopäätöksen, että tavoitteen asettaminen ja tietoinen siirtymätila tukevat muutosta. Myös siirtymätilan aikaisista rituaalinomaisia piirteitä sisältävistä tavoista on hyötyä muutokselle. Ne voivat synnyttää paitsi uuden tilan ja tavan toimia myös tukea uudenlaisen kirjoittajaidentiteetin rakentumista.