Tässä tutkielmassa tarkastellaan Ruusut-yhtyeestä suomalaisessa mediassa rakentunutta julkisuuskuvaa aikavälillä 23.2.2018–30.8.2018. Yhtyettä koskevassa uutisoinnissa toistuivat tietynlaiset näkökulmat yhtyeen alkutaipaleelta lähtien. Tämän tutkielman tutkimusongelma kumpusi tarpeesta selvittää, kuinka yhtenäinen median luoma julkisuuskuva todellisuudessa oli. Aineiston analyysissa hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia. Tällöin analyysin painopiste on valtasuhteiden, ideologian ja diskurssin yhteenkietoutuneissa suhteissa. Lingvistisessä analyysissa tukeudutaan Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kielioppiin. Teoreettinen viitekehys sopii hyvin journalismin tutkimukseen, sillä toimittajat ovat merkittäviä vallankäyttäjiä yhteiskunnassamme, ja joiden valta perustuu juuri kielenkäytön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kriittiseen diskurssianalyysiin kuuluu aina sosiokulttuuristen käytäntöjen tarkastelu. Tässä tutkimuksessa tarkasteluun hyödynnetään kulttuurisen välittäjän käsitettä. Toimittajien tehtäviksi kulttuurisen välittäjän käytänteistä tunnistetaan neljä: portinvartijuus, markkinointi, levittäminen sekä arvottaminen. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan suomalaisen median 14:stä artikkelista. Medioiksi valikoituivat Aamulehti, Helsingin Sanomat, MTV, Rumba, Satakunnan Kansa, Soundi, Turun Sanomat ja Yleisradio. Aineistoon valittiin ainoastaan verkkoartikkeleita, sillä internetin merkitys journalismissa kasvaa jatkuvasti. Tutkielmassa havaittiin, että Ruusut-yhtyeen julkisuuskuva muodostui kolmen eri diskurssin kautta: superyhtyediskurssin, uudistajadiskurssin ja huolettomuuden diskurssin. Ruusut näyttäytyivät arvostettuina ammattilaisina ja suomalaisen musiikin uudistajina. Huolettomuuden diskurssi näyttäytyi kahdella tapaa: toisaalta yhtyeen jäsenten työskentely on huoletonta, toisaalta yhtye pyrkii tuomaan rentoutta suomalaisen popmusiikin tuotantoon. Analyysi osoitti, että toimittajat toteuttivat Ruusut-uutisoinnissa kaikkia neljää kulttuurisen välittämisen käytännettä.