Tämä Pro Gradu–tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena kuvata ja laadullisesti selittää, miten strateginen osaamisen johtaminen käsitteenä ymmärretään, ja miten osaamisen johtaminen konstruoituu kuntakontekstissa toimivan kohdeorganisaation strategiatyötä tekevien puheissa. Teorian avulla esitellään strategian, henkilöstöresurssien ja osaamisen johtamisen yhteyttä. Lisäksi selvitetään julkisjohtamisen oppien soveltamista ja vaikutusta kuntakontekstissa sekä luodaan katsaus kuntakontekstissa tehtyyn aiempaan strategiseen osaamisen johtamiseen liittyvään tutkimukseen ja niistä saatuihin tuloksiin. Tutkielman keskeiset teoriat ovat resurssiperustainen näkökulma (RBV), joka toimii henkilöstöjohtamisen perustana, ja uusi julkisjohtaminen (NPM, NPG), joka on osaltaan vaikuttanut kuntaorganisaatioiden henkilöstöjohtamiseen ja edelleen käsitykseen osaamisen johtamisesta. Empiirinen osa koostuu puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla kerätystä tutkimusaineistosta, jota analysoidaan teemoittelun ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tuloksena muodostuu luokittelu, jossa on viisi keskeistä teemaa: strategian tavoitteen ja osaamisen johtamisen yhteys, osaamisen johtamisen rooli strategiaprosessissa, strategiset kyvykkyydet, johtamisosaaminen sekä henkilöstöjohtamisen malli osaamisen johtamisen tukena. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että kohdeorganisaatiossa strategian tavoite määrittelee sen, millaisen aseman osaamisen johtaminen strategiatyössä saa. Osaaminen ei ole strategiatyön ytimessä, vaan se nousee keskusteluun, kun strategiaa implementoidaan käytäntöön. Osaamisen johtaminen olisi syytä nostaa johdon keskusteluun, koska oikeanlainen ja muuntuva osaaminen on keskeinen menestystekijä myös yhä asiantuntijapainotteisemmaksi muuttuvassa kuntatyössä.