Rasismi on erittäin mukautumiskykyinen ideologia, jonka perustana on käsitys ihmisten ihonväriin perustuvasta erilaisuudesta ja hierarkiasta. Rasismin on mahdollista sopeutua erilaisiin toiminta- ja kommunikaatioympäristöihin siten, että sen havainnoiminen ja vastustaminen on ongelmallista. Verkkojulkaisujen kommenttiosiot ovat juuri tämänkaltaisia ympäristöjä, mutta niiden kautta tuotettu ja levitetty rasistinen diskurssi ei todellakaan ole uusi ilmiö, vaan sitä on havaittu jo vuosituhannen alussa. 2000-luvun kasvava maahanmuuttokriittisyys on tarjonnut tutkijoille mahdollisuuden tarkastella ulkoista uhkaa käsitteleviä rasistisia diskursseja, kun taas sisäisen valtakunnallisen uhan diskurssit ovat jääneet taka-alalle.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että internetin tarjoamat anonyymit vuorovaikutuskanavat ovat potentiaalisia ympäristöjä rasististen diskurssien tuottamiselle. Tutkimuksen aineisto kerättiin The Washington Postin nettisivuilta, yhden elokuussa 2017 julkaistun, Charlottesvillen mielenosoitusta käsitelleen artikkelin kommenttikentästä. Yhdistämällä analyysissa sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä, tämä tutkimus tarjoaa yhtäaikaisesti laajan kuvan kohteena olleen kommenttikentän rasistisista kommenteista kuin myös mahdollistaa yksityiskohtaisen tarkastelun diskurssianalyysiin valitusta kommentista. Yhteensä yli 3300 tarkastellusta kommentista 242 kommentissa (7,2%) tuotettiin rasistisia diskursseja. Laadulliseen analyysin kohteeksi valikoitui rasistinen uhkadiskurssi, jonka avulla kommentoijat yrittivät muodostaa kuvan rodullistetusta toisesta, joka muodostaa uhan valkoiselle amerikkalaisväestölle.

Diskurssianalyysi johti merkittävään havaintoon siitä, että tarkasteltuun uhkadiskurssiin kuului olennaisena osana ulkopuolisen tahon syyllistäminen rodullistetusta uhasta. Tämä johtopäätös tukee aiempaa tutkimusta rasistisen uhkadiskurssin strategioista. Rasistiset kommentoijat myös kertasivat aktiivisesti Charlottesvillen mielenosoituksen tapahtumia syyttäen Yhdysvaltain liberaalimediaa kokonaiskuvan vääristämisestä. Syytösten suuntaaminen muihin kuin mielenosoitukseen osallistuneihin tahoihin mahdollisti rasistisen diskurssin tuottamisen ilman, että kommentoijaa välttämättä syytettiin rasismista. Huolestuneen kansalaisen äänen omaksuminen toimi siis tehokkaana suojana syytöksiä vastaan. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää selvittää, kuinka poliittisesti ja ideologisesti vastakkaisten ryhmien konflikteja muotoillaan diskursiivisesti uudelleen rasistisen diskurssin hyödyksi.