Kirjoittamisen fyysiset työvälineet ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, kun kirjoittaminen keksittiin, ja nykyisin muutos tuntuu olevan entistä nopeampaa. Elämme vaihetta, jossa näppäimistöt ovat suurelta osin syrjäyttäneet kynän. Toisaalta on myös kehitetty jo tekniikkaa, joka korvaa näppäimistön. Oletan silti, että kynälle ja paperille on edelleen oma paikkansa ja tehtävänsä.

Tarkastelen tutkielmassani käsin kirjoittamisen erityispiirteitä. Minua kiinnostaa, mikä merkitys käsin kirjoittamisella on kirjoittajalle, ja miten kynän käyttäminen vaikuttaa kirjoittajaan.

Tutkielmani on muodoltaan kirjallisuuskatsaus. Olen hakenut siihen tieteellistä tutkimustietoa neuropsykologian, kasvatuspsykologian, luovuustutkimuksen ja muiden tieteenalojen julkaisuista. Lisäksi olen poiminut mukaan aineistoesimerkkejä kirjailijahaastatteluista ja kirjoittamisen oppaista.

Käsin kirjoittaminen edistää luovuutta. Se voi myös olla hyvin terapeuttista ja sillä voi olla rentouttava ja stressiä lievittävä vaikutus. Näistä asioista tarvittaisiin lisää tutkimusta.

Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että käsin kirjoittaminen edistää asioiden oppimista ja muistamista. Esimerkiksi luentomuistiinpanojen kirjoittaminen käsin edellyttää aktiivista aivotyötä ja kuullun tiedon muokkaamista tiiviimpään muotoon. Prosessin aikana tieto painuu hyvin muistiin. Tätä prosessointia ei juurikaan tapahdu tietokoneella kirjoitettaessa, koska nopea kirjoittaminen mahdollistaa luennon kirjaamisen lähes sanatarkasti. Nähdäkseni huonoin vaihtoehto on se, että opiskelija istuu passiivisena seuraamassa opetusta eikä tee lainkaan muistiinpanoja. Siksi suosittelen, että opettajat kannustaisivat opiskelijoita kirjoittamaan muistiinpanoja käsin.