Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia ovat sairaalan päivystykseen hakeutuneiden potilaiden sosiaaliset ongelmat. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan terveyssosiaalityöntekijän työtä moniammatillisissa ja laaja-alaisissa yhteistyöverkostoissa sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Aineistona on käytetty Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toteutetun Sosiaalityö päivystyksessä –pilotin hankemateriaalia. Materiaali koostuu sosiaalityöntekijän täyttämistä sähköisistä seurantalomakkeista joita kertyi kolmen kuukauden aikana 236 kappaletta. Lomakkeen kysymykset olivat sekä määrällisiä että laadullisia, sisältäen valmiita vastausvaihtoehtoja ja avokysymyksiä. Tutkimus on luonteeltaan deskriptiivinen, se pyrkii kuvailemaan potilaiden sosiaalisia ongelmia ja terveyssosiaalityöntekijän työtä niin kuin ne ilmenevät sairaalan päivystysalueella. Tutkimuksessa on käytetty rinnakkain kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä.

Sosiaalityö terveydenhuollossa on terveyspolitiikan ja terveydenhuollon organisaatioiden tavoitteiden mukaisesti tapahtuvaa toimintaa. Tutkimus osoittaa, että sosiaalityön jalkautuminen terveydenhuollon keskelle on haasteellista mutta tarpeellista. Monet sosiaalisista ongelmista olivat sukupuolittuneita. Ongelmissa oli myös havaittavissa ongelmaryppäitä, esimerkiksi päihteiden yhteydessä esiintyi usein asumiseen sekä mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja lähisuhdeväkivallan ollessa kyseessä siihen linkittyivät sosiaalipalvelujen tarvetta sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Pyrkiessään ratkaisemaan potilaiden sosiaalisia ongelmia terveyssosiaalityöntekijän toimenpiteissä korostuvat hänen asiantuntijuutensa nojalla suorittama tilanteiden arviointi ja jatkotoimenpiteiden suunnittelu. Olennaista on myös potilaan sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen sekä ohjaaminen ja neuvonta läpi pirstaleisen palvelujärjestelmän. Kolmanneksi työssä korostuvat kolmella tasolla esiintyvät laaja-alaiset yhteistyöverkostot: potilaan läheiset ja omaiset, sairaalaorganisaation sisältä löytyvät moniammatilliset työryhmät sekä kolmantena sairaalan ulkopuoliset yhteistyöverkostot. Tutkimuksessa myös havaittiin, että sosiaalityö päivystyksessä auttoi hahmottamaan potilaan tilanteesta kokonaisvaltaisemman kuvan, se helpotti muiden palvelujen piiriin pääsyä, tiedon välittymistä laajoissa ja moniammatillisissa verkostoissa sekä auttoi kuulemaan potilasta itseään. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että läheskään kaikkien terveydenhuollon päivystykseen hakeutuneiden potilaiden ongelmat eivät ole luonteeltaan terveydellisiä vaan myös sosiaalisia ja sosiaalityön asiantuntijuutta tarvitsevia.