Tässä tutkimuksessa tutkittiin pääkaupunkiseudulla toimivien erityisopettajien käsityksiä heidän tekemästään yhteistyöstä maahanmuuttajaperheiden kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville yhteistyössä esiintyneitä haasteita sekä yhteistyöhön liittyviä kehittämisehdotuksia. Ilmiötä oli merkittävää tutkia maahanmuuttajaperheiden lisääntyvän määrän takia, mikä asettaa peruskouluille uudenlaisia haasteita esimerkiksi kielimuurin takia. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena. Tutkittavat kerättiin harkinnanvaraisella eliittiotannalla. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla haastattelemalla kahdeksaa erityisopettajaa pääkaupunkiseudulla. Aineisto analysointiin fenomenografisella analyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan opettajien kokemat haasteet liittyivät pääosin joko vanhempien tai opettajien ymmärryksen puutteeseen, vastakkainasetteluun opettajan ja vanhempien välillä, opettajien tai vanhempien asenteisiin ja ennakkoluuloihin sekä ajan riittämättömyyteen ja aktiivisuuden puutteeseen. Ymmärryksen puute konkretisoitui yhteisen kielen puuttuessa ja kulttuurisissa eroissa. Tulosten valossa kouluissa tehtävän yhteistyön kehittäminen lähtee niin opettajista, vanhemmista kuin koko kouluyhteisöstä. Käytännössä yhteistyötä voitaisiin kehittää aktivoimalla vanhempia yhteistyöhön, muuttamalla henkilökunnan ja vanhempien asenteita sekä lisäämällä ymmärrystä puolin ja toisin. Uutta tietoa tutkimus toi erityisopettajien kokemasta työnkuvan eroavaisuudesta suhteessa muiden opettajien työnkuvaan, mikä heijastui yhteistyön laatuun ja määrään. Tutkittavien toteuttamat yhteistyömuodot vaihtelivat perheiden välillä johtuen perheiden heterogeenisyydestä.