Tässä tutkielmassa tarkasteltiin alakoulun historian opetuksessa käytettävien kolmen oppikirjasarjan arviointiajattelua ja -välineitä. Niistä selvitettiin, antavatko oppikirjasarjat opettajalle välineitä monipuoliseen ja opetussuunnitelman mukaiseen arviointiin. Historialla kouluaineena on vahva perinne sisältökeskeisenä oppiaineena. Historian didaktiikassa on kuitenkin jo pidempään nähty tärkeänä harjaannuttaa oppilaita historian taidoissa, kuten lähteiden käsittelyssä ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa historian tavoitteet ovat juuri näitä taitoja. Opetussuunnitelma edellyttää arvioimaan tavoitteiden saavuttamista, ei vain sisältötiedon hallintaa.

Oppikirjasarjojen opettajanoppaissa ja sähköisessä opetusaineistossa ilmenevää arviointiajattelua tarkasteltiin opetussuunnitelman perusteiden arviointilinjausten valossa sekä verrattiin niiden koetehtäviä kahteen kriteeristöön: historialle opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin sekä Andersonin ja Krathwohlin tavoitetaksonomiaan. Kävi ilmi, että arviointia tarkastellaan melko kapea-alaisesti ja että se keskittyy paljon kokeisiin. Sisältötiedon arvioinnin perinne näytti olevan yhä vahvaa. Kirjasarjojen välillä on myös eroja. Etenkin kahden sarjan koetehtävissä oli paljon tehtäviä, joilla ei voinut arvioida minkään opetussuunnitelman tavoitteen mukaista osaamista, vaikka juuri tavoitteita pitäisi arvioida.

Analyysin myötä nousi myös esiin tarve kehittää opetussuunnitelmaa. Pohdinnassa esitetään konkreettisia keinoja kehittää oppimateriaaleja ja etenkin niiden arviointisisältöjä.