Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää lehdistön valtaa määrittää syksyllä 2015 vastaanottokeskuksiin kohdistuneiden iskujen uutisoinnin luonnetta sekä tutkia millä tavalla uutisoinnissa tuotetaan toiseutta.

Tutkielma kontekstualisoidaan 2000-luvulla ilmiöksi kasvaneeseen maahanmuuttovastaisuuteen. 2000luvun maahanmuuttovastaista liikehdintää leimaa erityinen jyrkkyys Lähi-Idän maista saapuneita ihmisiä kohtaan. Vuonna 2015 Eurooppa vastaanotti ennätysmäärän turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijoiden saapuminen herätti voimakkaita vastareaktioita ja sai ihmiset aikaisempaa aktiivisemmin liikkeelle osoittamaan mieltä. Voimakkaiden reaktioiden myötä Suomeen rantautui uusi viharikosilmiö, vastaanottokeskuksiin tehdyt iskut.

Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: Miten Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Kaleva uutisoivat syksyllä 2015 vastaanottokeskuksiin kohdistuneita iskuja ja mitä uutisointi kertoo median vallasta ja toiseuden rakentumisesta? Neljä yksityiskohtaisempaa kysymystä auttoivat vastaamaan päätutkimuskysymykseeni. Ketkä uutisissa saavat puheenvuoron? Millä tavalla vastaanottokeskuksiin tehtyjen iskujen tekijöitä kuvattiin uutisissa? Minkälaisia motiiveja vastaanottokeskuksiin tehtyjen iskujen taustalta löytyy uutisoinnista? Liitetäänkö vastaanottokeskuksiin tehdyt iskut maahanmuuttovastaisuuteen?

Tutkielman teoreettinen osuus liittyy valtamedian valtaan määrittää uutisoinnin luonnetta journalististen valintojen myötä sekä ajatukseen median vallasta rakentaa mediaesityksissä toiseutta esimerkiksi kohdennusten, lähdekäytäntöjen ja toiston kautta. Tutkielman aineisto koostuu 43 uutisesta kolmen kuukauden ajalta syksyllä 2015 (1.10.2015-30.12.2015). Aineisto analysoitiin teemoitellulla ja luokitellulla sisällönanalyysillä.

Aineiston sanomalehtimedia määritti vastaanottokeskuksiin kohdistuneiden iskujen uutisoinnin luonnetta pukemalla iskujen taustalla olevat motiivit humalaisten päähänpistoiksi, kehystämällä iskujen tekijät humalaisiksi ja vaikenemalla maahanmuuttovastaisuudesta. Uutisoinnissa tuotettiin tulkintaa meistä ja heistä yksiäänisen puhujarakenteen kautta sekä vahvistamalla iskujen tekijät osaksi meitä esittämällä heidät neutraalina kyseenalaistamattomana etujoukkona. Lisäksi toiseutta rakennettiin tuottamalla asetelma, jossa turvapaikanhakijat asetettiin uhaksi ja kantaväestö tämän uhan vastustajaksi.