Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka passiivinen audiovisuaalinen oppiminen ilmenee aivojen sähköisessä aktiivisuudessa. Koe sisälsi neljä kymmenen minuutin mittaista blokkia, joiden aikana koehenkilöt altistettiin opittaville ja ei-opittaville merkki-tavupareille. Koehenkilöt eivät kiinnittäneet aktiivisesti huomiota merkin ja äänen yhteyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että opittavien ja ei-opittavien ärsykkeiden herätevasteet erosivat kaikissa blokeissa lukuun ottamatta toista blokkia. Kolmannessa blokissa ero oli päinvastainen muihin blokkeihin verrattuna ja ilmeni myöhäisissä herätevasteissa. Kolmannen blokin poikkeavuus voidaan näin olettaa oppimisprosessiin liittyvää muutosta. Myös herätevasteiden topografiat erosivat opittavien ja ei-opittavien ärsykkeiden välillä. Herätevasteet erosivat kaikkien blokkien välillä sekä opittavissa että ei-opittavissa ärsykkeissä. Kun verrattiin alueita, joilla herätevasteet muuttuivat, havaittiin, että vasemmalla okkipitaalialueella ja parietaalialueella vasteet muuttuivat ainoastaan opittavilla ärsykkeillä. Kuitenkaan opittavien ja ei-opittavien ärsykkeiden herätevastemuutosten välillä ei ilmennyt tilastollisesti merkitsevää eroa. Lisäksi saatiin viitteitä siitä, että hyvin oppimaansa tiedostavien ja huonosti oppimaansa tiedostavien välisissä herätevasteissa saattaa olla eroja. Tässä tutkimuksessa saatiin tietoa, kuinka audiovisuaalinen oppiminen ilmenee aivojen herätevasteissa ja kuinka herätevasteet muuttuvat oppimisprosessin aikana. Audiovisuaaliseen oppimiseen liittyvien neuraalisien prosessien ymmärtäminen on keskeistä esimerkiksi lukutaidon kehitystä tutkittaessa.