Ihmisten käyttämä kieli eroaa eläinten käyttämistä kommunikaatiojärjestelmistä. Ihmisen aivoissa on 'erottava tekijä', joka mahdollistaa luonnollisen kielen oppimisen spontaanisti ihmislasten, mutta ei muiden eläinten tapauksessa. Artikkelissa luodaan katsaus siihen, mikä tämä erottava tekijä on, miten se toteutuu ihmisen aivoissa ja miten se on syntynyt biologisessa evoluutiossa. Lähteinä käytetään aivotutkimusta, evoluutioteoriaa, genetiikkaa, vertailevaa eläintiedettä ja kielitiedettä. Johtopäätöksenä esitetään, että ihmisen evolutiivisessa lähimenneisyydessä olisi tapahtunut aivojen (erityisesti Brocan alueen) organisaatiota muuttanut mutaatiosarja, joka mahdollistaa yksilönkehityksen varhaisvaiheessa kielikykyyn liittyvien formaalien symbolien rekursiivisen käsittelyn ja johtaa myöhäisemmässä vaiheessa nykyihmisen rajattoman luovaan, supramodaaliseen kognitiiviseen käyttäytymisprofiiliin.

---

The distinguishing factor

The language used by humans is markedly different from the communication systems seen in the animal world. The human brain contains a ‘distinguishing factor’, which makes it possible for human children to learn natural languages spontaneously, whereas such a feat is not possible for other animals. This article presents an assessment of what such a distinguishing factor may be, how it is actualised in the human brain and how it is born out of biological evolution. Sources consulted for this article include neuroscientific research, evolutionary theory, genetics, comparative zoology and linguistics. By way of a conclusion, the article posits that a series of mutations has occurred in recent human evolution which has changed the organisation of the brain (notably in and around the Broca’s area, a change which enables the capacity within our linguistic abilities for the recursive processing of formal symbols in the early stages of development and which, at a later developmental stage, results in the boundlessly creative, supramodal, cognitive behavioural profile common to modern humans.