Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, minkälainen asema saksan kielellä on suomalaisessa työelämässä. Tutkielmassa tarkastellaan haastattelututkimuksen avulla saksan kielen tarvetta monikansallisessa teknisen alan yrityksessä. Haastateltavia oli yhteensä kuusi ja heillä oli yrityksessä toisistaan poikkeavat työnkuvat. Näin pyrittiin saamaan erilaisia näkökulmia kielitaidon tarpeeseen erilaisten työroolien kautta.

Saksan kielen käyttöä tarkastellaan tässä tutkielmassa kolmessa vaiheessa: ensin käydään läpi erilaisia työelämän tilanteita, joissa haastateltavat ovat tekemisissä saksan kielen kanssa; toisena tarkastellaan ongelmia, joita haastateltavat ovat kohdanneet saksan kielellä ja kolmantena esitellään haastateltavien omat ratkaisut näihin ongelmiin.

Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Minkälaista kielitaitoa työssä tarvitaan? 2) Minkälaisiin kielellisiin ongelmiin työssä törmätään? 3) Kuinka nämä ongelmat ratkaistaan?

Saksan kielen opiskelu on viime vuosina vähentynyt, mutta samaan aikaan on havaittu, että työelämässä kaivataan yhä enemmän mm. saksan kielen taitoisia työntekijöitä. Tämän työn pyrkimyksenä on tehdä saksan kielen tarvetta työelämässä näkyvämmäksi. Lisäksi kielitaidon riittävyyttä ja kielitaidon lisätarvetta tarkastellaan haastateltavien työssään kohtaamien ongelmien kautta.

Tutkielmassa esiin nostetaan erityisesti näkökulman merkitys. Monissa aiemmissa tarvetutkimuksissa huomio on ollut erityisesti yritysten kielitaidon tarpeessa, kun taas tässä tutkielmassa huomio on suunnattu työntekijöiden kokemaan subjektiiviseen tarpeeseen. Haastatteluaineiston analyysin avulla havaittiin, että työnantajan näkemys saksan kielen tarpeesta eroaa työntekijöiden näkemyksestä. Työnantaja ei vaadi tai näe tarpeellisena saksan kielen käyttöä työssä, vaikka yritys käy kauppaa saksalaisten asiakkaiden kanssa. Lopputulemana on, että työnantajalla saattaa olla tiedostamaton kielitaidon tarve, koska saksankielisistä asiakkaista huolimatta saksan kielen taitoa ei nähdä välttämättömänä, vaan englannin taitoa pidetään riittävänä.

Esiin nousseista asioista huomionarvoista oli myös se, että sanastoon liittyvissä ongelmatilanteissa apua ei etsitty niinkään sanakirjoista tai muista kirjallisista lähteistä, vaan apua haettiin usein kollegoilta niin Suomesta kuin Saksastakin.