Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä Valmetin hankinnassa työskentelevät esimiehet ja työntekijät jakavat henkilöstön ammatillisen osaamisen johtamis- ja kehittämistyöstä. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka oli lähestymistavaltaan ja tutkimusotteeltaan fenomenografinen. Tutkimukseen osallistui 13 Valmetin hankinnassa toimivaa eri-ikäistä ja eri työkokemusvuosilla varustettua henkilöä; yhdeksän työntekijää ja neljä esimiestä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua Tutkimus osoitti, esimiehet kokivat roolinsa henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämisessä merkittäväksi, mutta samalla he kokivat suurimmaksi haasteeksi ajankäytön esimiestyössään, joka vaikutti myös henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämistyöhön. Työntekijät vastaavasti näkivät esimiehen merkityksen oman ammatillisen osaamisen kehittämisen kannalta tärkeänä; kannustavana ja heidän ammatillista osaamistaan tukevana. Sekä esimiehet että työntekijät kokivat, että hankinnan yksikössä voidaan parhaiten kehittää henkilöstön ammatillista osaamista monipuolisilla keinoilla ja menetelmillä kuten yrityksen sisällä ja ulkopuolella tapahtuvalla kouluttautumisella, ulkopuolisilla asiantuntijoilla, vertailuanalyysilla, sisäisillä palavereilla, työkierrolla ja mentoroinnilla. Vastaavasti kehityskeskustelujen hyödyllisyys ammatillisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta nähtiin enemmän negatiivisena. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että esimiehillä on halua ja kiinnostusta henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämiseen ja isomman roolin ottamiseen henkilöstöhallinnolle kuuluvissa tehtävissä. Suurimmaksi haasteeksi he kuitenkin kokevat ajan riittämättömyyden sekä roolinsa epäselvyyden. Toiseksi vastuu ammatillisen osaamisen kehittämisestä ei ole yksipuolista, vaan se vaatii aktiivisuutta niin esimieheltä kuin työntekijältä itseltään; työntekijän tehtävä on kertoa omista ammatillisista tarpeistaan ja esimiehen tehtävä on mahdollistaa työntekijän kehittyminen ammatillisesti. Tämä vaatii esimiehen ja työntekijän välisen vuorovaikutuksen avoimuutta ja luottamuksellisuutta. Tämän tutkimuksen perusteella korostuvat etenkin yrityksen sisäinen työyhteisön osaamisen hyödyntäminen ja työtehtäviin liittyvät keinot kuten yhteiset palaverit, erilaiset ongelmanratkaisutilanteet, mentorointi sekä työkierto.