Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työn ja perheen yhteensovittamisen johtajuuskulttuurista sairaalaorganisaatiossa. Tutkimuksella oli teoretisointiin tähtäävä luonne, jolloin työn ja perheen yhteensovittamisen johtajuuskulttuuria pyrittiin käsitteellistämään. Tarkastelu rajattiin lähijohtajuuden näkökulmaan. Tutkimuksessa luotiin teoreettinen viitekehys työn ja perheen suhteen ja johtajuuskulttuurin välille. Teoriatausta perustuu kahteen lähtökohtaan, jotka ovat työn ja perheen suhdetta koskeva tutkimus ja johtajuus kontekstuaalisena ilmiönä johtajuuskulttuurin näkökulmasta. Näistä lähtökohdista luotiin synteesi, jonka tarkoituksena on kuvata teorioiden keskinäinen yhteys työkykyyn ja elämänlaatuun huomioiden hoitoalan organisaation erityispiirteet. Viitekehys toimi tulkintaresurssina empiirisen aineiston analyysissa ja tulkinnassa. Kyseessä oli tapaus- eli casetutkimus, jonka empiirinen aineisto tuotettiin haastattelemalla 14:ta suomalaista sairaalaorganisaation työntekijää eri hierarkiatasoilta puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aineisto analysoitiin tulkitsevan teema-analyysin keinoin. Empiirisen tutkimuksen tuloksena käsitteellistettiin kolme teemaa, jotka tuottavat oman ainutlaatuisen sosiaalisen todellisuuden kuvauksen työn ja perheen yhteensovittamisen johtajuuskulttuurista tutkitussa sairaalaorganisaatiossa. Teemat muodostettiin johtajuuskulttuurien ilmentämien piirteiden mukaisesti. Teemat nimettiin seuraavasti: 1. Johtajuus toiveiden tynnyrinä, 2. Lähijohtajan monet kasvot ja 3. Johtajuus ristiriitojen miinakenttänä. Johtajuus toiveiden tynnyrinä kuvaa organisaation jäsenten johtajuudelle osoitettuja monen suuntaisia toiveita koskien työn ja perheen suhdetta. Lähijohtajan monet kasvot nostaa esille lähijohtajan tekemät tai tekemättömät teot työn ja perheen yhteensovittamisessa. Lisäksi teema tuo esille lähijohtajan keskeisen ja monisuuntaisen aseman työyhteisön hierarkiassa koskien työn ja perheen yhdistämistä. Johtajuus ristiriitojen miinakenttänä esittää työ-perhesuhteen paradoksit johtajuudessa: joustavuus-tehokkuus, voiton tavoittelu-sosiaalinen vastuullisuus, yksilöllisyys-yhteisöllisyys ja yhteistoiminta-kontrolli. Käytännön kannalta tutkimus osoittaa onnistuneen työn ja perheen yhteensovittamisen johtajuuden, ns. perheystävällisen johtajuuskulttuurin hyödyttävän sekä organisaatiota että sen jäseniä. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida lähijohtajuudella olevan tärkeä rooli työn ja perheen yhteensovittamisessa. Lähijohtajuus on avainasemassa perhemyönteisten joustokäytänteiden saatavuuteen.