Tässä tutkimuksessa käsittelen Vilske-aapisen dialogeissa esiintyviä verbilekseemeitä ja kartoitan, millaisiin semanttisiin ryhmiin niitä voidaan jakaa. Tavoitteena on selvittää, näyttääkö verbileksikko monipuoliselta sanavarannon kehittämisen kannalta ja painottuuko verbisanasto johonkin tiettyyn luokkaan.

Tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja tarkastelussa sovellan Anneli Pajusen (2001) teoriaa verbien luokittelumallista, jossa verbit jaetaan primäärisiin A- ja B-verbeihin ja ei-primäärisiin sekundaariverbeihin. Näissä kategorioissa on vielä alaluokkia, joihin lajittelemalla verbien semanttisista ominaisuuksista voidaan saada tarkempaa tietoa.

Alkuopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden oppimateriaalin tarkastelu sen esiintuomien verbien kautta on perusteltua, sillä suomen kielessä verbeillä on keskeinen asema lauseen ytimenä. Verbit ovat avoin ja jatkuvasti muuttuva sanaluokka. Aapisen dialogeja luetaan oppilaiden välisinä vuoropuheluina ääneen ja näitä saatetaan toistaa monta kertaa. Lukutaidon oppimis- ja opetusvälineenä aapisen rooli on siten merkittävä jokaisen oppijan sana- ja käsitevarannon kartuttamisessa. Monipuolinen sanavaranto vaikuttaa osaltaan ajattelu-, vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoihin ja siksi sen kehittämiseen on hyvä kiinnittää huomiota jo alkuopetuksessa.

Sanavaraston rikastuttamisen kannalta tutkimani aapinen esittelee monipuolisesti erilaisiin verbiryhmiin kuuluvia verbejä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toiminnalliset primääri-A-verbit ovat eniten esiintyviä 60,1 %:lla ja psykologista tilaa kuvaavat primääri-B-verbit pienempi ryhmä 35,6 %:n osuudella. Sekundaariverbit olivat selvä vähemmistö 4,3 %:lla. Tämän kokoinen tutkimus antaa suuntaa siitä, että ainakin liikettä, tekoa, tapahtumaa ja muutosta kuvaavien verbien osalta sanavarastoa voi kartuttaa lukemalla kohteena olleen aapisen tarinoita. Vertailemalla muihin aapisiin saataisiin kattavampia tuloksia ja mahdolliset jatkotutkimuskysymykset voisivat liittyä esimerkiksi eri sukupuolten verbisanastoon.