Valvottu koevapaus on Suomessa käytössä oleva ehdottoman vankeusrangaistuksen viimeinen vaihe ennen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä. Tutkimuksessa tarkastellaan valvotun koevapauden kautta vapautuneiden vankien omakohtaisia kokemuksia elämänhallinnan tunteestaan sekä miten valvottu koevapaus on tukenut heidän elämänhallintaansa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu osittain Aaron Antonovskyn (1979) koherenssin tunteen teoriaan, jonka mukaan yksilön elämänhallinnan tunne muodostuu elämän ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden osa-alueiden pohjalta. Vahvassa koherenssin tunteessa kaikki kolme osa-aluetta ovat hyvässä vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkimuksen tekoa ovat ohjanneet lisäksi valvotun koevapauden ja elämänhallinnan käsitteet.

Laadullisen tutkimuksen aineiston muodostavat kuuden valvotun koevapauden kautta vapautuneen vangin teemahaastattelut. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysia.

Haastateltavat kuvailivat elämänhallinnan tunnettaan realistisesti ja avoimesti. Tulosten perusteella elämänhallinnan tunteen muodostumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, jotka tukevat toisiaan kytkeytyen näin useampaan kuin yhteen elämänhallinnan osa-alueeseen. Valvotun koevapauden aikana vapautuvan vangin elämänhallintaa tukevat parhaiten koevapauden yksilöllinen valmistelu, koevapauden suorittamisen puitteet ja säännöllinen arki sekä konkreettinen tuki ja kontrolli. Tärkeimpiä yksittäisiä tekijöitä ovat säännöllinen arki, siviiliolosuhteet ja muilta saatu tuki. Tuen osalta korostui vertaisilta saadun tuen merkitys. Kokemukset valvotusta koevapaudesta ovat tulosten perusteella myönteisiä. Vapautuvan vangin oman motivaation ja muutosvaiheen merkitystä voitaneen kuitenkin pitää ilmeisenä esimerkiksi sen suhteen, onko hän valmis ottamaan tukea vastaan tai toimimaan yhteiskuntaan integroitumistaan edistävällä tavalla valvotun koevapauden suorittamisen aikana.