Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella yhdessä laulamisen mahdollisuuksia kotona asuvien muistisairaiden ikäihmisten osallisuuden edistämisessä. Tutkimuksen lähestymistapa on etnografinen, ja tutkimuksen aineiston muodostavat viisi muistisairautta sairastavaa ikäihmistä Jyväskylästä. Tutkimuksessa kuvataan, mitä etuja musiikilla kuntouttavassa käytössä on, millaisia osallisuuden muotoja lauluhetket mahdollistavat ja millainen toiminnallinen menetelmä yhdessä laulaminen ylipäätään on.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toivelaulujen laulaminen on tutkimukseen osallistuneille mielekäs, toimiva ja osallisuuden eri ulottuvuuksia edistävä menetelmä. Tutkimuksessa tarkastellaan osallisuuden rakentumista ja edistämistä suhteessa Helka Raivion ja Jarno Karjalaisen (2012) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa luomaan osallisuuden malliin. Osallisuuden mallissa muun muassa toimijuuden, hyvinvoinnin ja jäsenyyden näkökulmat ovat keskeisiä, ja puutteellisuus niiden toteutumisessa ilmenee erilaisina syrjäytymisen ulottuvuuksina.

Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että toivelaulujen laulaminen on muistisairaan ikäihmisen kotiin suuntautuvana menetelmänä varteenotettava toimintamuoto. Yhdessä laulaminen ei vaadi lähimuistia, liikuntakykyä tai välttämättä edes puhekykyä, ja näin ollen laulaminen muistisairaan ihmisen kanssa on mahdollista myös pitkälle edenneen sairauden keskellä. Muistisairaan ihmisen osallisuus näkyy lauluhetkissä esimerkiksi eleinä, ilmeinä, muisteluna sekä sanallisina ja sanattomina mielipiteen ilmauksina.

Tutkimuksen liiteosiossa on lista lauluhetkissä käytetyistä toivelauluista. Laululista on rakennettu tutkimusta varten, ja se on vapaasti hyödynnettävissä.