Artikkelissa tarkastellaan institutionaalista moniäänisyyttä poliisin kuulustelukertomuksissa, ja fokuksessa ovat erilaiset äänet, niiden tuottamisessa käytetyt kielelliset keinot, äänten keskinäiset suhteet ja äänten funktiot teksteissä. Kuulustelun kirjaavan poliisin valinnat vaikuttavat merkittävästi eri äänten esillepääsyyn sekä äänten välisiin suhteisiin kuulustelukertomuksessa. Kansalaisen ääni tuotetaan kuulustelukertomuksissa aktiivin yksikön tai monikon 1. persoonan, erilaisten partikkeleiden, kieltomuotojen, deiktisten pronominien sekä puhutun kielen mukaisten sananvalintojen avulla. Äänen representaatiotapa välittää kansalaisen diskurssista kansalaisen itsensä kaltaisena esitettyä ja monia tehtäviä toteuttavaa kuvaa. Poliisi- ja oikeusinstituutioiden äänet esitetään kuulustelukertomuksissa yleisimmin verbien passiivimuotojen avulla. Myös viittaukset lakiteksteihin, työkäytänteisiin ja kuulustelun kirjausohjeisiin representoivat kuulustelukertomuksessa poliisi- ja oikeusinstituution ääniä. Äänten representaatiotapa välittää institutionaalisesta diskurssista viralliseksi määriteltyä ja velvoitteita toteuttavaa kuvaa. Kuulustelukertomus on yhdistelmä erilaisia ääniä, jotka joskus limittyvät.