Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisia käsityksiä S2-oppijoilla itsellään on suomen kielen oppimisesta sekä niistä paikoista, joissa oppiminen tapahtuu. Kielenoppimista tutkitaan laajemmin kuin pelkässä koulu-kontekstissa tapahtuvana toimintana ottaen huomioon kaikki ne S2-oppijalle avautuvat tilanteet ja paikat, joissa hän on kokenut oppineensa kieltä. Tarkoitus on tätä kautta tarkastella myös niitä affordansseja, joita S2-oppijalle hänen näkemystensä mukaan tarjoutuu. Tutkimuskysymykseni ovat, miten S2-oppijat kokevat oppivansa suomen kieltä parhaiten, ja missä tilanteissa tai paikoissa tämä oppiminen heidän näkemyksensä mukaan tapahtuu.

Tutkimusaihe on erityisen ajankohtainen nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa maahanmuutta-jien, ja sitä kautta S2-oppijoiden, määrä on Suomessa räjähdysmäisesti kasvanut. Oppijoiden omat koke-mukset ja näkemykset suomen kielen oppimisesta tulisi huomioida opettamisen kentällä: kokemusten tut-kimisen avulla voidaan suunnitella sellaista S2-opetusta, joka motivoi oppijaa ja näyttäytyy hänelle merki-tyksellisenä.

Teoreettisesti tutkimukseni pohjaa fenomenografiseen ja sosiokulttuuriseen suuntaukseen tutkimuksen ken-tältä. Fenomenografiaa käytin eritoten käsitysten tutkimiseen, ja sosiokulttuurista teoriaa hyödynsin kielen oppimisen tarkastelussa. Toteutin tutkimuksen puolistrukturoituna introspektiivisena ryhmähaastatteluna, jonka kohderyhmänä oli Suomeen nuorena maahanmuuttaneet S2-opiskelijat. Maahanmuuttoikää lukuun ottamatta ryhmä oli varsin heterogeeninen. Aineiston avaamisessa hyödynsin kvalitatiivisen tutkimuksen kenttään kuuluvaa sisällönanalyysia.

Tutkimustulokset osoittivat, että haastatellut kokivat oppivansa suomen kieltä parhaiten käytännön arki-elämän tilanteissa suomalaisten kanssa ja heidän tuellaan. Myös muita oppimisen tapoja nousi esiin, kuten lukeminen sekä ohjelmien kuunteleminen radiosta tai televisiosta. Ensisijaisena oppimisen kohteena näyt-täytyi suullinen kielitaito, mutta myös kirjoitettu kieli koettiin tärkeänä. Oppimisen edellytykseksi nousi haas-tateltujen mukaan oma motivaatio sekä pääsy käyttämään kieltä käytännössä muiden suomea puhuvien kanssa. Tärkeimmiksi oppimisen paikoiksi nousivat ne kontekstit, joissa kieltä käytetään muiden ihmisten kanssa. Myös omaehtoinen opiskelu esimerkiksi erilaisten teknisten laitteiden avulla nähtiin mahdollisena.