Toisten ja vieraiden kielten opettamisen perustana ovat mm. erilaiset kieltä ja sen oppimista koskevat käsitykset. Mitä siis opetetaan, kun opetetaan kieltä? Mitä opiskelija kokee oppivansa, kun hän opiskelee kieltä? Mitä arvioidaan, kun arvioidaan kielitaitoa? Usein kieltä – kielenopetuksen keskeisintä käsitettä – tunnutaan pitävän itsestään selvänä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Muuttuva maailma ja uudet teoreettiset näkökulmat pakottavat tarkistamaan myös kielikäsityksiä. Tässä artikkelissa esittelen dialogista kielikäsitystä ja keskityn erityisesti Valentin N. Vološinovin antiin.