Stalinin kuolemaa seuranneina vuosina Neuvostoliitto käynnisti mittavan kulttuurivaihto-ohjelmien sarjan. Huippuluokan neuvostoartistit vyöryivät länsimaisille areenoille. Rajoja avattiin turismille, laajennettiin ulkomaille suuntautunutta radiotoimintaa, ryhdyttiin vaihtamaan radio- ja televisio-ohjelmia myös länsimaiden kanssa, solmittiin ystävyyskaupunkisopimuksia ja osallistuttiin näyttävästi kansainvälisiin messuihin ja näyttelyihin. Simo Mikkonen käsittelee neuvostoajan kulttuurivaihto-ohjelmia ja pohtii niiden perimmäistä olemusta.